Huone on pieni ja kodikas. Sen keskellä on matto, jonka reunoilla kaksi nojatuolia on viistosti toistensa vierellä. Seinän viertä kulkee sohva ja pienelle pöydälle on asetettu kukka.

Huone on lasten ja nuorten psykoterapeutti Minna Helkavaaran vastaanottotila. Mikään siinä ei ole sattumaa. Nojatuolit on sijoitettu siten, ettei asiakkaan tarvitse katsoa terapeuttia silmiin. Sohva on lepoasentoa varten ja pienelle pöydälle voi nostaa kantapäät, jos se auttaa rentoutumaan. Matto takaa sen, että huoneessa on mukava oleilla myös ilman kenkiä.

Nojatuolien eteen, maton toiselle laidalle on nostettu neuvotteluhuoneista tuttu whiteboard. Siihen Helkavaara rakentaa tarvittaessa asiakkaalleen ratkaisukartan. Se syntyy terapeutin kysymysten ja asiakkaan vastausten pohjalta, vaikka näin: Onko ollut ikäviä hetkiä tai tilanteita edellisen käynnin jälkeen? Toistuuko tämä tilanne usein? Mitä tilanteessa tapahtui? Miltä sinusta tilanteessa tuntui? Miten toimit tilanteessa? Miten voisit toimia seuraavalla kerralla vastaavassa tilanteessa? Miltä se tuntuisi?

”Hyvin usein asiakas haluaa ottaa kuvan valkotaululle kirjatuista asioista tai ottaa sen mukaansa kotiin. Kognitiivisen koulukunnan edustajana pidän siitä, että saamme konkreettisesti tuotettua ratkaisuita yhdessä”, Helkavaara mainitsee.

Kognitiivisessa psykoterapiassa keskitytään neljään asiaan: ajatuksiin, tunteisiin, fyysisiin tuntemuksiin ja käyttäytymiseen. Koulukunta tarkastelee osa-alueita sekä itsenäisinä yksikköinä että kokonaisuutena. Ydinajatus on, että kehittämällä yhtä osa-aluetta, kehittää toistakin.

Malli soveltuu erinomaisesti nuorten auttamiseen, sillä kognitiivinen psykoterapia on käytännönläheistä ja nuorten on käytännön esimerkkien kautta helppo saada kiinni ongelmasta.

Muiden hyväksyntä on ihmisyyden ytimessä

Helkavaara auttaa työssään nuoria, joiden ensisijainen syy hakeutua terapiaan on masennus tai ahdistus; osa kärsii kummastakin. Yksi yhteinen tekijä heillä on kokemus kiusatuksi tulemisesta. Tämä yhdistää niin suuressa määrin terapiaan tulevia nuoria, ettei Helkavaaralle tule mieleen yhtään poikkeusta.

”Kiusaaminen osuu suoraan meidän sisäänrakennettuun tarpeeseen olla osa yhteisöä. Tarve saada omalta yhteisöltä hyväksyntää on ihmisyyden ytimessä, ja juuri sen vuoksi kiusaaminen on niin vaarallista.”

Nuorten kokema kiusaaminen on moniulotteinen ilmiö. Sen toisella laidalla voi olla näkymättömäksi jäävä syrjintä, kuten poistaminen WhatsApp-ryhmästä, ja toisella rikoksen tunnusmerkit täyttävä kouluväkivalta. Oli kiusaaminen millaista tahansa, sen vaikutukset tunnetaan hyvin: häpeä, itsetunnon lasku, pelko, viha, suru, pettymys, itseinho, toivottomuus.

Helkavaarasta yksi kiusaamisen vaarallisin ulottuvuus on sen laukaisemien tunteiden leviäminen. Alun perin vain kiusaajiin kohdistunut pelko laajentuu helposti isompaa joukkoa koskevaksi peloksi ja lopulta mahdollisesti sosiaaliseksi ahdistuneisuudeksi, joka rajoittaa koko elämää. Tällöin nuori voi jättää koulun kesken ja lamaantua kotiin.

”Kiusattu nuori voi pohtia kaikissa sosiaalisissa tilanteissa jatkuvasti, kelpaako hän. Pelätä sanovansa tai näyttävänsä vääränlaiselta, jonka vuoksi ihmiset eivät hyväksy taaskaan joukkoon.”

”Kiusaaminen osuu suoraan meidän sisäänrakennettuun tarpeeseen olla osa yhteisöä.”

Kiusaajilla on paha olla

Nuorten mukaan somen yleistyminen on syventänyt ja lisännyt kiusaamista. Tätä vahvistaa mySafetyn aiheesta teettämä tutkimus (6/2020). Sen mukaan joka viides suomalainen on tullut loukatuksi verkossa, ja erityisesti tästä kärsivät nuoret. Tutkimus osoitti, että lasten ja teinien ikäryhmässä (10–17-vuotiaat) 31 % on kokenut nettikiusaamista ja heistä kahdeksan prosenttia on ryhtynyt toimenpiteisiin kiusaamisen estämiseksi.

Some mahdollistaa anonyymina kiusaamisen, mutta se tuo mukanaan myös uusia tapoja syrjiä. Se on lisännyt muun muassa ohittamista, jonka on havaittu olevan tyypillistä erityisesti tyttöjen väliselle kiusaamiselle.

”Tyttöjen kiusaaminen voi esimerkiksi olla sellaista, että neljästä tyttökaveruksesta kolme perustaa uuden WhatsApp-ryhmän, jonne neljättä kaveria ei enää päästetä mukaan.”

Mutta miten kiusaajia pitäisi sitten ymmärtää? Helkavaara alleviivaa, ettei kiusaaminen ole koskaan hyväksyttävää, mutta on todettu, että hyvin usein kiusaajilla on omia henkilökohtaisia ongelmia. Näistä yleisin on, ettei kotona ole hyvä olla.

”Se ei tarkoita välttämättä sitä, että vanhemmat olisivat kelvottomia, mutta he voivat esimerkiksi tiedostamattaan olla lapsen näkökulmasta liian välinpitämättömiä, kiireisiä tai työhönsä uppoutuneita.”

Hyvin harvoin kiusaaja kiusaa ilman omia ongelmia.

Taistele tai pakene

Kiusaaminen on niin kokonaisvaltainen kokemus, että harva siitä päivittäin kärsivä muistaa, että vielä tulee päivä, jolloin kiusaaminen loppuu.

Pitkään jatkuneen kiusaamisen jälkeen itsetunnon eheytyminen vie aikaa. Osa onnistuu kääntämään kokemukset voimavarakseen, mutta osa ei toivu kokemastaan kunnolla koskaan.

”Savanneilta tuttu pakene tai taistele sopii kuvaamaan sitä, miten kiusaamiskokemuksesta selvitään. Taistelijat sisuuntuvat ja haluavat näyttää kiusaajilleen. Pakenijoiden taas on vaikeampi koota itsetuntoaan. Silloin usein ulkopuolisen apu on tarpeen. Se miten kiusaaminen vaikuttaa, onkin osittain temperamenttikysymys.”

Kun kiusaamisen aiheuttaman vihan kanavoi oikein, se voi olla eteenpäin vievä voima. Ihan ensimmäinen askel on kuitenkin aina koetun tilanteen hyväksyminen. Sen kohtaamisessa terapia voi auttaa.

Minna Helkavaaran viisi vinkkiä nettikiusaamisen uhreille:

1. Älä vastaa netissä kiusaajille mitään. Vastaaminen saattaa saada heidät vain innostumaan ja jakamaan vastauksiasi eteenpäin sekä muokkaamaan niitä alkuperäisistä poikkeaviksi.
2. Säästä ja tallenna saamasi viestit. Ota kuvakaappaus sivulta, jossa sinua on kiusattu. Tarvitset nämä todisteeksi myöhemmin, mikäli tilannetta aletaan käymään enemmän läpi. 
3. Kerro asiasta luotettavalle aikuiselle, kuten vanhemmalle, opettajalle, valmentajalle tai sukulaiselle.
4. Älä koskaan anna minkään sosiaalisen median tilin salasanoja kenellekään.
5. Muista: kiusaaminen ei ole sinun syysi. Sinä et ole huono tai vääränlainen eikä sinun tarvitse miettiä, että sinun pitäisi jotenkin muuttua, jotta sinut hyväksyttäisiin.

Tämä on lyhennetty versio alkuperäisestä artikkelista. Lue koko artikkeli Nettiviha-asiantuntijaraportista.