Sananvapaus kuuluu länsimaisten oikeusvaltioiden perusoikeuksiin. Se tarkoittaa oikeutta ilmaista ja vastaanottaa tietoa ja mielipiteitä kenenkään sitä estämättä. Sananvapauden ydinajatus on, ettei ennakkosensuuri koske sitä. Ja sen arvo taas on suorastaan demokratian edellytys. Ilman vapaata mielipiteiden, tiedon ja ajatusten vaihtoa kansanvalta muuttuu mahdottomaksi.

Mutta niin kuin kaikki yhteiskunnalliset vapaudet, sananvapaudellakin on rajoitteensa, kuten yksityisyydensuoja ja kunnianloukkaus.

Tässä meidän on tarkoitus keskittyä näistä jälkimmäiseen, sillä juuri se on tavallisesti polttopisteenä, kun nettivihaa ja netissä tapahtuvaa kiusaamista lähdetään selvittämään oikeudessa.

Lexian riita- ja rikosasioihin erikoistunut asianajaja Saku Knuuti kertoo, mikä on sananvapauden ja kunnianloukkauksen välinen rajanveto digitaalisessa ympäristössä. Onko nettiviha aina rikos, ja milloin kiusaaja toimii sosiaalisessa mediassa lainvastaisesti?

Yksinkertaistettuna kyse on seuraavasta rajanvedosta: kunnianloukkausrikos on kyseessä silloin, kun toisesta esitetään halventavia ja valheellisia väitteitä, jotka aiheuttavat kärsimystä.

”Kunnianloukkausrikos on kyseessä silloin, kun toisesta esitetään halventavia ja valheellisia väitteitä, jotka aiheuttavat kärsimystä.”

Kuka on julkkis?

Sääntö jättää käytännössä varaa tulkinnalle. Niistä keskeisin liittyy siihen, kenestä puhutaan.

“Somessa tapahtuvaa kiusaamista ja vihapuhetta laki rajaa yksilökeskeisesti. Ihmiset, jotka ovat julkisuudessa ammattinsa vuoksi, joutuvat jo lain puitteissa sietämään tavallista enemmän loukkaavia kommentteja.”

“Poliitikkoja, tieteentekijöitä, taiteilijoita ja muita julkisuuden henkilöitä on lupa arvostella kovaäänisemmin kuin yksityisiä kansalaisia. Siinäkin on kuitenkin muistettava hyväksyttävyyden taso. Mauttomuuksiin ei saa mennä.”

Yksi mauttomuuden kriteeri on tarkoitushakuinen, tietoinen valehtelu. Myös haukkumasanoista osa on lähtökohtaisesti tuomittavia niiden poikkeuksellisen leimaavuuden vuoksi.

Esimerkiksi toimittaja Johanna Vehkoo sai kunnianloukkaussyytteen viittaamalla Facebookissa kaupunginvaltuutettu Junes Lokasiin nimellä “natsisika”. Natsisika oli tässä tapauksessa lainvastainen viittaus, kun taas pelle, aasi, hirviö ja sika olisivat todennäköisesti olleet lain kirjaimen mukaisia haukkumasanoja.

Yhtä lailla kuin on vaikea määritellä, missä haukkumatavassa ja haukkumasanassa menee laittomuuden raja, on vaikea määritellä, kuka on julkisuuden henkilö, jonka pitäisi kestää julkista kritiikkiä tavallista enemmän.

Somen kasvun myötä julkisia henkilöitä ovat myös monet, jotka eivät ole koskaan esiintyneet perinteisessä mediassa. Määrittelemättä on se, missä vaiheessa somettaja muuttuu julkisuuden henkilöksi.

“Asiaa voi pohtia aiheutetun vahingon kautta. Miten paljon henkistä ja taloudellista vahinkoa somessa tapahtunut kiusaaminen ja nettiviha ovat aiheuttaneet? Mitä suurempi on vahingon määrä, sitä vakavampi on mahdollinen rikos. Vahingon määrään vaikuttaa toki viestin julkisuus, eli henkilön seuraajien ja somekontaktien määrä”, Knuuti muistuttaa.

Kunnianloukkausta koskevaa lainsäädäntöä alikäytetään

Some on muuttanut kunnianloukkausta koskevaa pelikenttää merkittävästi. Se on ensisijaisesti kasvattanut kunnianloukkausrikosten määrää tekemällä siitä äärimmäisen helppoa.

Tästä huolimatta sitä pidetään piilorikollisuutena. Vain pieni osa toteutuneista kunnianloukkaustapauksista päätyy poliisin tutkittavaksi – saati käräjäoikeuteen saakka. Mikä yhdistää niitä kunnianloukkaustapauksia, jotka ovat edenneet oikeussaliin saakka?

“Toistaiseksi lähes kaikki kunnianloukkaus-caset ovat olleet sellaisia, joissa asianomistaja on tavalla tai toisella julkisuuden henkilö.”

Kunnianloukkausta koskevan lainsäädännön alikäyttö on Knuutista huono asia. Hän kehottaakin tekemään rikosilmoituksen, jos rikoksen tunnusmerkistöt täyttyvät eikä asiaa saada sovittua muilla tavoin.

“Kun ajaa ylinopeutta tutkaan ja saa mittavat sakot maksettavakseen, niin kyllä se kaasujalka hetkeksi kevenee. Sama se on kunnianloukkauskysymyksissä, kun oma twiitti poikii kalliin laskun, moni miettii seuraavalla kerralla tarkemmin, mitä kannattaa kirjoittaa ja mitä ei.”

Kyse on siitä, että oikeustapaukset voivat luoda meille vahvan tunteen siitä, millainen kommunikointi netissä on sallittua ja millainen ei. Tältä osin netiketti on selvästi vielä muotoutumatta. Sen vuoksi moni sortuu kunnianloukkaukseen puolitahattomasti.

Tähän vaikuttavat usein päihteet.

”Oikeudessa on voitu havaita, että hyvin usein kunnianloukkauksen tunnusmerkistön täyttävä kommentointi on tehty humalassa, jolloin oma arviointikyky on ollut heikkoa.”

Oikeudessa moni katuu tekoaan

Kunnianloukkauksesta voi Suomen rikoslainsäädännön mukaan saada maksettavaksi muutamasta sadasta aina kymmeneen tuhanteen euroon yltävät vahingonkorvaukset.

Summa on riippuvainen kommentoinnista asianosaiselle seuranneista vahingoista. Asianajajan näkökulmasta oikeustapauksen suurin haaste on vahinkojen toteen näyttäminen.

“On hyvin vaikea todistaa, että juuri tietty kommentti on aiheuttanut tietyn verran taloudellista vahinkoa. Sen sijaan henkisen vahingon todentaminen on merkittävästi helpompaa.”

Usein viimeistään tässä vaiheessa syytetty myös katuu tekoaan. Kuunnellessaan asianosaiselle seuranneita vahinkoja, on helppo ymmärtää kiusaamisen ja nettivihan todelliset seuraukset.

Juuri tämän vuoksi Knuuti toivoo, että erityisesti lapsia ja nuoria koskevat kunnianloukkaustapaukset voitaisiin ratkoa oikeusprosessia kevyemmän prosessin avulla – vaikkakin sitten viranomaisten tuella.

”Kun riidan osapuolet voivat keskustella aiheesta rakentavasti, usein käy niin, että yhteinen ymmärrys asian ympäriltä löytyy.”

Knuutilla on vielä yksi pointti asian tiimoilta: se on viranomaisten resurssipula. Some on tehnyt kunnianloukkauksesta siinä määrin yleistä, että on syytä pohtia, onko poliisilla riittävästi resursseja tutkia kunnianloukkauksista tehtyjä rikosilmoituksia riittävän tarkasti.

Resurssien uudelleen jako saattaakin tulla eteen vielä jossain vaiheessa. Tätä tukee varmasti myös verkossa tapahtuvan rikollisuuden kokonaismäärän kasvu kaikissa muodoissaan aina identiteettivarkauksista korttien salasanojen varastamiseen.

Saku Knuutin viisi vinkkiä nettikiusatulle:

1. Yritä keskustella tapauksesta välittömästi kiusaajan tai nettivihaajan kanssa mielellään kolmannen osapuolen johdolla.
2. Mikäli epävirallinen sopiminen ei ole mahdollista, harkitse rikosilmoituksen tekemistä.
3. Kerää aineistoa tutkinnan tueksi, esim. ruutukaappauksia ja muita todisteita, mitkä helpottavat poliisin työtä.
4. Valmistaudu pitkään prosessiin. 
5. Älä ryhdy toimeen korvausten toivossa, vaan tarpeestasi hakea oikeutta itsellesi.

Tämä on lyhennetty versio alkuperäisestä artikkelista. Lue koko artikkeli Nettiviha-asiantuntijaraportista.