Samaan kategoriaan kuuluvat
Ajankohtaista
-
17 elokuu 2021
Paula Aalto tekee työtä lasten mediakasvatuksen parissa. Nyt hän jakaa ajatuksiaan kahdesta faktasta: nettikiusaaminen on yleistä ja se kohdistuu samoihin asioihin kuin jo kymmeniä vuosia sitten koulun pihalla: seksuaalisuuteen, ulkonäköön ja kaveripiiriin.
Mannerheimin Lastensuojeluliiton mediakasvatuksen suunnittelija Paula Aalto vastaa työssään järjestön tekemästä mediaa koskevasta koulutuksesta aina aineistojen suunnittelusta niiden toteutukseen, vaikuttamisessa kouluttamiseen.
MLL:n panostus teemaan on suuri. Järjestön tavoite on vahvistaa nuorten – ja aikuisten –tervettä mediankäyttöä. Fokus on myönteisen mediakäytön taitoja tukevassa toiminnassa, jossa päärooleissa ovat toisia kunnioittava käytös sekä median kohtuukäyttö.
Mediankäytön ongelmiin liittyvät kysymykset ovat lähes kaikille koululaisille tuttuja, ja aivan kuten mySafetyn tutkimuskin osoitti, nuorista lähes kaikki tietävät, mitä nettikiusaaminen on. Määritelmänsä mukaan se tarkoittaa tarkoituksellista ja toistuvaa pahan mielen aiheuttamista, kuten pilkkaamista, nöyryyttämistä ja uhkailua verkossa. Nettikiusaamista on myös se, jos aiheuttaa toiselle mielipahaa verkossa tahattomasti tai vahingossa.
”Kolmasluokka on eräänlainen vedenjakaja. Silloin viimeistään alkaa erilaisissa ryhmissä kommentointi. Samaan aikaan koulu alkaa valistaa siitä, miten somea ja kännykkää tulisi käyttää. Ilmiön ympärillä velloo paljon keskustelua”, Paula Aalto kertoo.
Tarkoituksemme on käydä Paula Aallon kanssa läpi mySafetyn tutkimuksessa esiin nousseita, nuoria koskevia ilmiöitä. Pääkohtia on kaksi:
- Lähes joka toinen nuori on tullut loukatuksi netissä.
- Somessa kiusataan samoista asioista kuin koulun pihalla vuosikymmeniä sitten: seksuaalisuus, ulkonäkö, perhe.
Ensimmäinen väite: nettikiusaaminen on yleistä
Somekiusaaminen on yleistynyt, ja Paula Aalto yhdistää siihen myös samanaikaisen keskustelukulttuurin kovenemisen. ”Roastaamisesta” on tullut hupia ilman, että tarkemmin tiedostetaan, miltä sen kohteena olo saattaa tuntua.
”Somekeskustelussa se, jolla on terävin kieli saa hypeä. Se, että pystyt nopeasti droppaamaan jotain nasevaa ja mitä enemmän tällaisessa keskustelukulttuurissa viettää aikaa, sen normaalimmalta dissaava kommentointi alkaa tuntua.”
Huonoja keskustelutapoja on monia, mutta ne kaikki eivät näytä päälle kiusaamiselta. Esimerkiksi piiloviestit, ohittaminen, toisen mitätöinti tai virheellinen tägääminen kuviin ovat kiusaamisen muotoja, vaikkeivat ne aluksi siltä tuntuisikaan.
”Keskustelukulttuurin kovenemista on sekin, että koululaiset ovat hyvin sisäistäneet sen, että jokaisella on oikeus mielipiteeseen. Ok, totta, mutta se ei tarkoita sitä, että kaikkea mitä ajattelee, olisi oikeutettua sanoa miten tahansa ääneen.”
Entä missä kiusaamista sitten tapahtuu?
MySafetyn tutkimuksen mukaan nuorten kohdalla eniten Snapchatissä ja Whatsappissa. Aalto jatkaa luetteloa peleillä, Tiktokilla ja Instagrammilla. Ne nousevat esiin, koska ovat suosittuja juuri nyt.
”Huomionarvoista on se, ettei moni vanhempi käytä niitä kanavia, joissa nuoret viettävät eniten aikaa. Erityisesti pelit ja Snapchat ovat tavallisesti vanhemmille vieraita kanavia, ja siten niissä tapahtuva keskustelu jää valvomatta.”
Sen sijaan, jos luokan Whatsapp-ryhmään lisätään aikuinen seuraamaan keskustelua, sen sävy siistiytyy. Kynnys epäasialliseen somekäytökseen nousee, kun ryhmää valvoo – tai viestit voi nähdä – myös aikuinen.
Toinen väite: homottelu edelleen yleistä
Se mistä nuoret haukkuvat toisiaan ei ole juuri muuttunut vuosikymmenten varrella. Edelleenkin nuoria pilkataan eniten ulkonäöstä, ystävistä ja perheestä sekä sukupuolesta ja seksuaalisuudesta.
”Asenteet seksuaalisia vähemmistöjä kohtaan ovat muuttuneet avoimemmiksi, mutta homottelua ja sukupuoleen liittyvää nimittelyä esiintyy edelleen. Tämä on nuorille tuttua populaarikulttuurista, somesta ja peleistä. Ympäröivä keskustelukulttuuri voi vaikuttaa myös omaan ajatteluun ja käytökseen.”
Ystäviä ja perhettä koskeva kommentointi voi taas liittyä siihen, että usein juuri näistä asioista jaetaan tietoa. Se mistä kerrot, saattaa altistaa kiusaamiselle ja vähättelylle juuri siihen liittyen.
Ulkonäöstä pilkkaaminen on yleistä jokaisessa ikäryhmässä, mutta erityisen vahingollisena sitä voidaan pitää nuorten kohdalla.
”Kiusaajat usein perustelevat sanomisiaan omalla mielipiteellään ja tulkinnallaan asiasta. Sanotaan toista rumaksi ja sitten kun siihen puututaan, kerrotaan, että se ihminenhän on ruma. Miksei sitä saisi sanoa ääneen.”
Vastuu kiusaamisen loppumisesta kuuluu hänestä kaikille. Kouluissa mediakäyttäytymisen opettamista tulisi vahvistaa entisestään, MLL:n ja muiden ammattilaisten vierailuja kouluissa tihentää sekä opettajat ja vanhemmat pitäisi saada mukaan talkoisiin terveemmän somekäyttäytymisen puolesta. MLL on aktiivinen myös erilaisten vertaistukiryhmien ylläpidossa. Muun muassa sen ylläpitämässä Nuorten netissä kiusaaminen on yksi yleisimmistä keskustelunaiheista.
”Ja kun vanhempi tai opettaja näkee somekiusaamista, siihen on puututtava”, Aalto linjaa.
Lievissä tapauksissa kiusaamiseen voi puuttua paikallisesti ottamalla yhteyttä asianosaisiin nuoriin ja heidän vanhempiinsa, mutta vakavissa tapauksissa rikosilmoituksen tekeminen sekä yhteydenotto palvelun tarjoajaan voivat olla parhaita keinoja.
Ennaltaehkäisyssä taas empatia auttaa pitkälle. Kultainen sääntö, tee toiselle kuten haluaisit itsellesi tekevän, pätee myös sosiaalisessa mediassa.
”Tämän ohella pitää omata tahto puuttumiseen. Ymmärtää, että on olemassa erilaisia tapoja puuttua ja osoittaa tukea kiusatulle. Antaa omalla käytöksellä esimerkkiä, ettei hyväksy kiusaamista”, Paula Aalto jatkaa.