Huoli koulukiusaamisesta kalvaa vanhempia – voiko omaa lastaan suojella kiusaajilta?

Vaikka koulutaipaleelle valmistaudutaan perheessämme tänä syksynä jo kolmatta kertaa, on koulun alku aina yhtä jännittävää kaikille. 

Vanhempien kamppaillessa luopumisen tuskaa vastaan ei ekaluokkalaista itseään tunnu huolettavan mikään. ”Onkohan luokallamme enemmän tyttöjä vai poikia”, hän pohtii ja odottaa ensimmäistä koulupäivää utelias pilke silmissään. 

Koko eskarivuoden ajan olemme valmistautuneet siihen, miten lapsen maailma muuttuu koulun myötä. Tyttäremme oppii paljon uusia asioita, kuten läksyt ja uusi kouluympäristö – sääntöjä unohtamatta. 

Näitä sääntöjä olemme harjoitelleet kotona viime aikoina ahkerasti. Ensimmäisen oman kännykän myötä olemme puhuneet lapselle paljon hyvistä käytöstavoista. Siitä, miten asioita pitää aina miettiä myös kaverin näkökulmasta ja ottaa hänen tunteensa huomioon sekä siitä, miten toisille puhutaan kauniisti – myös puhelimen ja eri sovellusten välityksellä. 

Harjoittelusta huolimatta minua huolettaa lapseni puolesta. Tiedostan, että kukaan ei ole kiusaamiselta koskaan täysin turvassa. Ei vaikka siltä olisi aiemmin säästynytkin. 

Nykypäivänä kiusaaminen on koulussa yleistä, ja etenkin nettikiusaaminen tuntuu vain lisääntyneen ja raaistuneen entisestään. Jo eskari-ikäiset lapset hallitsevat kaveriporukasta poissulkemisen ja toisten nolaamisen kyseenalaiset taidot. Varhaiskasvatuksen parissa olen kuitenkin voinut luottaa siihen, että lastentarhaopettajien ja -hoitajien valvovan silmän alla kiusaamiseen puututaan ennen kuin se pääsee kunnolla edes alkamaan.  

Näin ei enää ole koulumaailmassa. 

Siellä lasten odotetaan toimivan itsenäisesti toisiaan kunnioittaen. Paljon jää siis lasten itsensä vastuulle. Tästä johtuen täytyy lapsen ja vanhemman välisen keskusteluyhteyden olla niin vahva, että lapsi uskaltaa kertoa kotona myös niistä ikävistä ja vaikeista asioista. 

Mielestäni koulukiusaaminen ja kiusaamisen ehkäisy otetaan vanhempien kanssa puheeksi auttamatta liian myöhään. Me vanhemmat tarvitsemme paljon enemmän tukea ja konkreettisia neuvoja, miten toimia, jos oma lapsi joutuu kiusatuksi – tai pahimmassa tapauksessa kiusaa muita.  

Voimattomuuden tunnetta lisää entisestään se, että kiusaaminen siirtyy silmiemme alta nettiin lasten mobiilikäytön lisääntyessä. Miten netin syövereissä tapahtuvaan kiusaamiseen voi puuttua? Mielestäni nettiturvallisuuden käsittely ja sen ottaminen mukaan varhaiskasvatuksen piiriin olisi jo nykypäivää. Lisäksi toivoisin, että kiusaamiseen puututtaisiin ennaltaehkäisevästi, ja että myös nettikiusaamista käsiteltäisiin perheissä jo siinä vaiheessa, kun koulun aloittavalle lapselle hankitaan ensimmäinen oma puhelin. 

Elokuun kolkutellessa jo ovella en voi enää muuta kuin päästää lapseni kirmaamaan turvallisesta lintukodosta koulutielle ja toivoa – sydän kurkussa – että hän säästyy kiusaamiselta sekä löytää oman paikkansa koulussa – ja elämässä.