Samaan kategoriaan kuuluvat
Blogi
-
05 marraskuu 2020
Sosiaalinen media ja netti ovat somevaikuttaja Emmi Nuorgamin mielestä hämärtäneet sitä, miten toisille ihmisille on soveliasta puhua. Hänen mukaansa yhä yleistyvään nettikiusaamiseen suhtauduttaisiin vakavammin, jos kiusaamisen sijaan puhuttaisiin väkivallasta.
”Tuntuu, että olemme unohtaneet, miten sosiaalisessa mediassa ollaan ihmisiä. Siksi tarvitsemme nettiin huomattavasti enemmän ajatusta inhimillisyydestä”, toteaa somevaikuttaja ja viestinnän moniosaaja Emmi Nuorgam.
Nuorgam palkittiin lokakuussa Suomen ensimmäisenä Nettienkelinä, sillä hän on tehnyt pitkäjänteistä ja määrätietoista työtä nettivihaa ja nettikiusaamista vastaan herättämällä rehellistä keskustelua aiheesta eri medioissa.
”Nettivihasta ja -kiusaamisesta on tärkeää puhua, sillä ne ovat isoja yhteiskunnallisia ongelmia, joihin pitäisi puuttua poliittisella päätöksenteolla. Uskon, että nettikiusaamisilmiö vain yleistyy, sillä jo nyt on hämärtynyt, miten voimme puhua toisillemme netissä ja millaisia retorisia keinoja on soveliasta käyttää.”
Kiusaamisen sijaan puhuttava väkivallasta
Nuorgamin mielestä olisi ensiarvoisen tärkeää luopua kiusaamissanan käytöstä. Sen sijaan pitäisi puhua väkivallasta.
”Kiusaamista pidetään jossain määrin harmittomana ja hyväksyttävänä. Jos koulussa potkitaan tai tönitään, puhutaan kiusaamisesta, vaikka sehän on väkivaltaa. Samalla tavoin pitäisi puhua verkkoväkivallasta, jos toista ihmistä esimerkiksi toistuvasti loukataan ja haukutaan netissä.”
Pitkän linjan somevaikuttajana Nuorgam on saanut myös oman osansa nettivihasta.
”Se on nykyään elämässäni ihan normaalia, ja olenkin viikoittain tekemisissä erilaisten negatiivisten lieveilmiöiden kanssa. On sellaista normihuorittelua, jota tulee joka viikko ja sitten on muun muassa tappouhkauksia, joita saattaa tulla vain kahden viikon välein.”
”Jos kommentit täyttävät rikoksen tunnusmerkit, teen rikosilmoituksen. Lisäksi julkaisen lähes kaikki somessa tai sähköpostilla saamani negatiiviset viestit niin, että niissä näkyy myös lähettäjän tiedot. Saan tästä jonkin verran kritiikkiä, mutta olen sitä mieltä, ettei ole minun tehtäväni suojella näitä ihmisiä. Toiminnallaan he ovat jo tunkeutuneet minun turvalliselle alueelleni, jossa heillä ei ole lupaa olla.”
Lisää puhetta ja tukea vanhemmille
Puhuminen auttaa Nuorgamin mukaan nettivihan ja -kiusaamisen käsittelyssä.
”Vastustan, kun sanotaan, että ihmisten pitäisi kasvattaa paksumpi nahka. Haluan itse entistä herkemmän nahan, sillä inhimillisyyteen kuuluu herkkyys ja haavoittuvuus. Jos järjestelmällisesti kovetan itseäni, se vie jotain hyvin merkittävää pois inhimillisyydestäni.”
Puhumisen lisäksi Nuorgam peräänkuuluttaa entistä tehokkaampaa puuttumista nettivihaan. Tukea tarvitsevat etenkin vanhemmat.
”Omien kouluikäisten lasten myötä minulle on konkretisoitunut, miten erilaiset lähtökohdat vanhemmilla on tunnistaa erilaisia sosiaalisen median ilmiöitä. Jos edes me aikuiset emme hallitse sitä, miten netissä viestitään ja käyttäydytään, on täysin epärealista odottaa sitä lapsiltamme.”
Nettivihalle alttiimmat ihmisryhmät jäävät päätöksenteon ulkopuolelle
Pahimmassa tapauksessa nettivihalla on kauaskantoisia seurauksia. Verkkoväkivalta voi kehittyä fyysiseksi väkivallaksi sekä aiheuttaa mielenterveysongelmia ja vähentää luottamusta omaan tulevaisuuteen. Lisäksi verkkoväkivalta vaikuttaa jaksamiseen muun muassa töissä ja koulussa.
”Ihmiset haluavat osallistua entistä vähemmän julkiseen keskusteluun ja poliittiseen päätöksentekoon, koska pelkäävät heihin kohdistuvaa nettivihaa. Tämä kaventaa demokraattista päätöksentekojärjestelmäämme ja jättää päätöksenteon ulkopuolelle juuri ne ihmisryhmät, jotka ovat kaikista alttiimpia nettivihalle. Näitä ovat tutkitusti tytöt, naiset, sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöt sekä maahanmuuttajataustaiset henkilöt. Mielestäni meillä ei ole varaa päästää yhteiskuntaa sellaiseen tilanteeseen, jossa nämä ihmiset eivät saa ääntään kuuluviin”, toteaa Nuorgam.
Yhteiskunnan pitäisikin taata nettivihan uhreille heidän tarvitsemansa apu ja tuki.
”Esimerkiksi mielenterveyspalveluita pitäisi olla huomattavasti enemmän saatavilla. Tukipalveluiden pitää olla siellä, missä ihmiset ovat ja missä väkivaltaa tapahtuu. Tässä tapauksessa verkossa.”